Vi är redan här!
Olemme jo täällä!
We are already here!
Jeppis Pride 2014
grupputställning / ryhmänäyttely / group exhibition
25.7 - 16.8, ti-lö 12-17
Välkommen på vernissage!
Tervetuloa avajaisiin!
fre / pe 25.7 kl. 18-20
Tiedote suomeksi alhalla.
Vi är redan här, eller vad är det som är opassande med kärlek?
Utställningens namn refererar till att personer som tillhör sexuella och könsminoriteter finns allstans hela tiden, och har rätt att finnas och synas där liksom alla andra. Utställningens tema är en reaktion på debatten som florerat i medierna kring arrangerandet av Jeppis Pride 2014, där frågor som "måste de komma hit till vår lilla mysiga stad med sina bögparader?" ställts. Utställningen består av verk av inbjudna konstnärer som alla har studerat vid det som nu är Novia i Jakobstad, tidigare Konstskolan i Nykarleby och SYH. Konstnärerna som ställer ut ver i utställningen är: Nina Albrecht, Kenneth Bamberg, Fredrika Biström, Salla Penttilä, Ilar Gunilla Persson, Heidi Lunabba, Alex Råsa Basura och Aino Vuokola. På utställningen visas också en film av Camilla Roos.
En kyss, ett uttryck för kärlek som återfinns i allt från tecknade barnfilmer till kyrkobröllop. I fotografiet på utställnings affischen som skapats av Ilar Gunilla Person, är det också kyssen som symboliserar kärlek. Bilden har upprepade gånger försvunnit från Facebook, den har rapporterats som opassande innehåll och konstnären frågar sig vad som är opassande med kärlek? Gunilla berättar att hon växte upp i en by med sju frikyrkoförsamlingar där de flesta, grannar, släkt och vänner var medlemmar i någon av församlingarna. ”Där fanns en stark gemenskap och jag har många fina minnen från den tiden, men jag kände mig alltid annorlunda och utanför. Det var först i vuxen ålder som jag började förstå varför, att jag inte kunde acceptera hur de behandlade, tänkte och agerade mot människor som inte trodde och tänkte som de.”
”Rektorn är BÖG! stod det en morgon i cykeltunneln på vägen till min lågstadieskola. Skolan ordnade en allvarlig morgonsamling där budskapet var att man inte får skriva fula ord om andra på väggarna. Det var min första kontakt med homosexualitet, förbjudna fula ord. Jag önskar alla barn som växer upp i en liten stad en Pride festival istället för en uppläxning om fula ord, därför ville jag vara med och skapa Jeppis Pride 2014”, säger utställningens kurator Heidi Lunabba.
Utställningen närmar sig HBTIQ -tematiken på olika sätt men den gemensamma nämnaren är att vi rör oss utanför de snäva ramar som heteronormen erbjuder. Konstnären Nina Albrecht berättar att hennes arbeten bildar en personlig och visuell berättelse om att förhålla sig till samhälle normer och förväntningar. De handlar om konflikten mellan anpassning och individualitet. I grunden behandlar mina verk rätten och möjligheten att få vara sig själv och gå sin egen väg säger Nina, medan Fredrika Biström vänder på steken och frågar sig hur vi identifierar en hetero. ”Hur står, sitter och ler en hetero?” undrar hon i projektet Hetero – den sexuella majoriteten. Eftersom det inte finns några allmängiltiga kännetecken för HBTIQ -personer har det varit intressant att tillsammans med personerna som deltar i projektet vända på frågan och jobba med föreställningar om den heterosexuella majoriteten.
Förutom fysiska konstverk kommer också performanser, deltagande konst och workshops utgöra en del av helheten. Deltagandekonstverket Tvättlina i regnbågens färger – en vänlig gest, erbjuder alla som vill delta en möjlighet att visa sitt stöd till alla människors lika värde genom att hänga ut tvätt i regnbågens färger. ”Du kanske ser det som en självklarhet att behandla alla lika, men för den som är rädd att möta homofobi kan det betyda mycket att veta att du som vän, granne, kollega eller
släkting är välvilligt inställd till HBTIQ -personer.” Säger
Lunabba och Persson om varför det kan vara
betydelsefullt att delta i projektet.
Olemme jo täällä, tai mikä rakkaudessa onkaan niin sopimatonta?
Lehdistötiedote 16.7 2014
Olemme jo täällä!
Jeppis Pride 2014, ryhmänäyttely
Galleri Gro, Campus Allegro, Runeberginkatu 8, 68600 Pietarsaari
Lehdistötilaisuus to 24.7 klo 9-11, tai sopimuksen mukaan.
Avajaiset pe 25.7 klo 18-20
Näyttely 25.7 – 16.8. ti-la 12-17
Yhteyshenkilö: Heidi Lunabba, Heidi @lunabba.com, 0503493029
Näyttelyn nimi viittaa siihen, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia on kaikkialla kaiken aikaa ja heillä on oikeus olla ja näkyä kuten kaikilla muillakin. Näyttelyn teema on reaktio Jeppis Pride 2014 –tapahtumasta mediassa käytyyn keskusteluun, jossa on esitetty kysymyksiä kuten ”onko niiden pakko tulla tänne kodikkaaseen pikkukaupunkiin homoparaateineen?” Näyttely koostuu kutsuttujen, nykyisessä Pietarsaaren Noviassa, aikaisemmin Uusikaarlepyyn Konstskolanissa ja SYH:issä (Svenska Yrkeshögskolan) opiskelleiden taiteilijoiden teoksista. Näyttelyyn osallistuvat taiteilijat ovat: Nina Albrecht, Kenneth Bamberg, Fredrika Biström, Salla Penttilä, Ilar Gunilla Persson, Heidi Lunabba, Alex Råsa Basura ja Aino Vuokola. Näyttelyssä esitetään myös Camilla Roosin elokuva.
Suudelma, rakkauden ilmaus, esiintyy kaikessa piirretyistä lastenelokuvista kirkkohäihin. Myös Ilar Gunilla Personin suunnitteleman näyttelyjulisteen valokuvassa suudelma symboloi rakkautta. Kuva on kerta toisensa jälkeen kadonnut Facebookista, se on ilmiannettu sisällöltään sopimattomana ja taitelija kysyykin itseltään, mikä rakkaudessa on sopimatonta? Gunilla kertoo kasvaneensa seitsemän vapaakirkollisen seurakunnan kylässä, missä useimmat naapurit, sukulaiset ja ystävät kuuluivat johonkin kyseisistä seurakunnista. ”Paikkakunnalla vallitsi vahva yhteishenki ja minulla on ajasta paljon hyviä muistoja, mutta tunsin itseni aina erilaiseksi ja ulkopuoliseksi. Vasta aikuisiällä olen alkanut ymmärtää, mistä se johtui; etten pystynyt hyväksymään, kuinka he toimivat, ajattelivat ja käyttäytyivät niitä kohtaan, jotka eivät uskoneet ja ajatelleet kuin he itse.”
Ala-asteella koulumatkani varrella olevaan pyörätunneliin oli eräänä aamuna kirjoitettu: ”Rehtori on HOMO!” Koulu järjesti vakavan aamunavauksen, jonka sanoma oli, ettei seinille saa kirjoittaa muista ihmisistä rumia sanoja. Ensimmäinen kontaktini homoseksuaalisuuteen oli siis tämä: kielletyt rumat sanat. Toivon kaikille pikkukaupungeissa kasvaville lapsille Pride-festivaaleja sen sijaan, että heitä läksytettäisiin rumista sanoista. Tästä syystä halusin olla mukana luomassa Jeppis Pride 2014 –tapahtumaa”, sanoo näyttelyn kuraattori Heidi Lunabba.
Näyttely lähestyy HBTIQ-tematiikkaa eri tavoin, mutta yhteinen nimittäjä on, että liikumme kaikki heteronormin tarjoamien kapeiden raamien ulkopuolella. Taiteilija Nina Albrecht kertoo töidensä perustuvan sekä henkilökohtaiseen että visuaaliseen kertomukseen siitä, kuinka suhtautua yhteiskuntaan, sen normeihin ja odotuksiin. Kyse on ristiriidasta sopeutumisen ja yksilöllisyyden välillä. ”Pohjimmiltaan työni käsittelevät oikeutta ja mahdollisuutta olla oma itsensä ja kulkea omaa tietään”, sanoo Nina, kun taas Fredrika Biström katsoo asiaa toisesta suunnasta ja kysyy, kuinka tunnistamme heteron. ”Miten hetero seisoo, istuu ja hymyilee?” hän pohtii projektissa Hetero – seksuaalinen enemmistö. Koska yleispäteviä HBTIQ-henkilöitä kuvaavia tunnusmerkkejä ei ole, on ollut mielenkiintoista kääntää kysymys projektin osallistujien kesken päälaelleen ja työstää heteroseksuaalista enemmistöä koskevia käsityksiä.
Fyysisten taideteosten lisäksi kokonaisuuteen kuuluu myös performansseja, osallistuvaa taidetta ja työpajoja. Yhteisötaideteos Pyykkinaru sateenkaaren väreissä – ystävällinen ele tarjoaa kaikille halukkaille mahdollisuuden näyttää tukevansa yhtäläistä ihmisarvoa ripustamalla ulos pyykkiä sateenkaaren väreissä. ”Vaikka itsellesi kaikkien tasapuolinen kohtelu olisi itsestäänselvyys, niille, jotka pelkäävät kohtaavansa homofobiaa voi olla tärkeää tietää, että sinä ystävänä, naapurina, kollegana tai sukulaisena suhtaudut HBTIQ-henkilöihin hyväntahtoisesti” perustelevat Lunabba ja Persson hankkeeseen osallistumisen merkitystä.